Henkinen yhteisö

Tänään kirjoitan ensimmäistä kertaa syvällisesti meidän henkisestä yhteisöstämme. Mikä on yhteisömme päämäärä, millaista on asua yhteisössä ja mikä on se pohja, jolle me rakennamme tämän yhteisön elämän. Tätä on pyydetty vuosien varrella monen monta kertaa. Monet ovat kiinnostuneita ja uteliaitakin miksi me olemme valinneet tällaisen, jopa tässä ajassa erikoisen elämäntavan. On myös paljon vääriä käsityksiä, arveluita ja silkkaa pahan puhumista, koska ei olla otettu selvää, miten me oikeasti elämme.

Yhteisössä asuminen perustuu meillä yhteiseen elämäntapaan, yhteiseen suureen haluun kehittyä yhdessä henkisinä ihmisinä. Tämä on täysin sitoutumaton yhteisö, vaikka me kyllä olemme sitoutuneet itsemme kehittämiseen. Me emme ole mikään uskonnollinen lahko, joka seuraa jotain johtajaa, vaan me olemme tasavertaisia, ja henkilökohtainen pyrkimyksemme on meillä kaikilla sama. Kaikki, jotka täällä asuvat, ovat valinneet itse tämän polun, jota he nyt tahtovat kulkea. Kaikki myös ovat vapaita valitsemaan jotain muuta, mikäli he niin jonain päivänä kokevat. Tässä yhteisössä ei rajoiteta kenenkään vapaata tahtoa, mutta jotta yhteiselämä sujuisi, on oltava yhteiset ohjeet, miten toimimme. Ihan niin kuin missä tahansa perheessä.

Yhteisöömme liittymiseen ei ole ollut kuin kaksi edellytystä, jotka kerromme, kun joku ilmaisee halunsa kokeilla tällaista asumismuotoa ja elämäntapaa. Puhtauteen pyrkiminen, raitis elämäntapa on yksi. Emme siis käytä mitään tajuntaa muuntavia aineita, vaan kaikki pyrkimyksemme tähtäävät puhtaisiin kokemuksiin itsestämme ja maalmamme monista tasoista. Toinen ja oikeastaan se tärkein yhdessä elämisen perusta on henkisen kehityksen metodiimme tutustuminen ja sitä sitten arjessa noudattaminen. Tämä on asia, joka on noussut muutamalla yhteisössä elämistä kokeillella esteeksi, koska sen tärkeyttä ja syvyyttä ei ole oikein ymmärretty ja sisäistetty. Muuten meillä ei ole ns. sääntöjä, joita tulisi noudattaa tai muuta, mikä yksilöä millään tavalla rajoittaisi.

Mikä on siis meidän henkisen työn pohjamme, mikä päämäärämme?

Meidän tärkein ja korkein päämäärämme on kehittyä henkisinä olentoina ja sitä varten meillä on kaiken pohjana värähtelyn kohottamiseen ja maailmankuvan henkistymiseen tähtäävä metodi, jota arjessamme toteutamme. Metodi, henkinen työskentelytapa, on moniin vanhoihin viisauksiin perustuva, mutta tähän aikaan päivitetty itsensä kehittämismenetelmä, jota on tarkoitus käyttää arjessa, joka päivä. Tämä metodi on Patrickin monien vuosien aikana kehittämä metodi, joka tässä ajassa tuotiin meille nimellä Luxia-method. Sen avulla me kaikki työskentelemme itsemme henkistämisen ja värähtelymme kohottaisen päämäärä mielessämme, samalla kun meistä jokainen pyrkii arjessa myös paremmaksi, läsnäolevammaksi ja myötätuntoisemmaksi ihmiseksi sekä kanssakulkijaksi.

Yhteisössämme elää kaikenlaisista elämäntilanteista tulleita ihmisiä, monenlaisten sielukokemustensa kanssa. Me uskomme ja toisilla on myös omia vahvoja muistikuvia siitä, että elämä jatkuu ajassa. Synnymme uudelleen ja uudelleen erilaisiin kehoihin, erilaisiin kulttuureihin ja aikoihin ja aina suunnitelmissamme on oppiminen, kehitys, vanhan puhdistaminen ja heräämisen kautta suuremman suunnitelmankin näkeminen. Kunnes olemme kaiken ymmärtäneet, oppineet, puhdistuneet, kohonneet ja lopulta yhtyneet Elämää ylläpitävän Lähteen viisauteen.

Koska meillä kaikilla on omat kokemuksemme sielumme muistissa, monen elämän ajalta, me kuljemme tätä kehityspolkua kukin omassa vaiheessamme, toinen toisiamme auttaen ja tukien. Me emme tahdo teeskennellä olevamme täydellisiä henkisiä ihmisiä, vaan ymmärrämme, että me olemme keskeneräisiä. Tässä kohtaa olemme välillä törmänneet siihen harhaan, joka on ollut joillakin yhteisössämme vierailleilla tai kursseillemme osallistujilla, nimittäin, että kaikki täällä olijat ja asuvat olisivat lähes valaistuneen tilassa, kaiken yläpuolella olevia rauhan ja harmonian olentoja, joiden säteilystä muut saisivat vain nauttia. Valitettavasti se on harha, joka ehkä on syntynyt väärästä henkisyyskuvasta ja omista toiveista. Me olemme tavallisia ihmisiä, jotka pyrkivät samaan päämäärään yhdessä ja kukin omassa tahdissaan. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö joukossamme olisi jo niitä, jotka ovat henkisyydessään pidemmän matkaa kulkeneet ja siksi jo viisautta ja puhtaampaa värähtelyä kantavia. Meillä on joukossamme jo muiden auttajia ja ohjaajia, kukin lahjojensa mukaan.

Yhteisömme pyrkii harmoniaan ja rauhan ylläpitoon ja korkeaan värähtelyyn taloissamme, mutta ei naamareiden ja valheellisen minäkuvan kautta, vaan oman työn avulla.

Arjen työmme on vastuun ottamista itsestämme, heikkouksistamme, matalammista tunteistamme ja ajatuksistamme. Ja pyydämme joka päivä apua korkeammilta voimilta, jonka lähde on yksi ja kaikille yhteinen, käytettiin siitä mitä nimeä tahansa. Me turvaamme Valoon, yhteisöön ja tähän metodiin. Ne yhdessä ovat tämän yhteisön syvin idea. Samalla se antaa meille ne työkalut ja toimintamallit, joita noudattamalla me kuorimme itseämme, kerros kerrokselta kohti puhdasta ydintä, kohti omaa todellista Itseämme, joka yhdistää meidät kaikki ihmiset toisiimme Valon tasolla. Se, ettemme joka hetki kykene näkemään sitä meitä ja kaikkea luotua yhdistävää Valoa, Henkeä, on rakkauden kokemisen este, jota pyrimme yhdessä pois työstämään, jotta myös ihmiskunta voisi kauttamme muuttua. Meillä on siis oman työmme kautta suurempi päämäärä eli työmme kuuluu hyödyttää kaikkia olentoja. Toisin sanoen yritämme muuttaa maailmaa paremmaksi, pienin, jokaisen yksilön mittaisin askelin. Me näemme, että maailma voi muuttua vain yksittäisten sielujen rauhanomaisen muutoksen kautta.

Tottakai kun on kysymys jo kymmenistä ihmisistä, jotka ovat tässä samassa yhteisössä, kuin laivassa merellä kohti samaa satamaa, tarvitaan kapteeni, joka koko ajan varmistaa, että myös sumussa kuljemme kohti oikeaa suuntaa. Se on välttämätöntä, sillä muuten voisi laiva ajautua karille ilman pätevää kipparia. Meidän kipparimme on Patrick, joka on metodin tämän ajan isä ja sen kautta itse oman puhdistuspolkunsa kulkenut. Emme kuitenkaan seuraa häntä, vaan sitä henkistä polkua, mitä hän on meille ohjeiksi tuonut, lukuisten edeltäjiensä tavoin, sillä ihmiskuntaa on aina yritetty opettaa elämään oikein ja totuudessa. Tarkoitus on että jokainen ponnisteleva löytäisi yhteyden omaan Korkeimpaansa, omaan Valoonsa, eikä antaisi voimaansa tai tahtoansa kenellekään “johtajalla” tai gurulle. On tietenkin selvää, että ne jotka kulkevat edellä, auttavat ja opastavat muita, sillä heillä on jo kokemusta ja riittävää myötätuntoa niille, jotka etsivät itseään ja välillä kompastelevatkin. Se on myös tällaisessa yhteisössä asumisen suuri lahja. Apu on lähellä ja samoin tuki.

Minä usein haaveilen maailmasta, jossa ei olisi pelkoa, ei kilpailua eikä eriarvoisuutta, ja niihin perustuvia negatiivisia tunne-energioita, vaan yhteinen päämäärä kantaisi kaiken henkilökohtaisen yli ja niin myös haasteet voitettaisiin.
Arjessamme me harjoittelemme haasteisiin ja erilaisiin näkökantoihin suhtautumista henkisen näkökulman kautta. Puhdistustyöllä ja vastuun ottamisella pyrimme löytämään sen tilan, jossa kohtaamme toisemme Valon kantajina, emmekä siis syytä toisiamme tai yritä puhua muita ympäri, jotta oma mielipide saisi vallan tai oma negatiivinen tunne oikeutuksensa.  Päin vastoin, henkisen työn tarkoitus on juuri luopua henkilökohtaisesta ja löytää yhteinen. Käytännössä tämä tarkoittaa avointa keskustelua ja omien esteenä olevien tunne-energioiden puhdistamista ja sen kautta muiden ymmärtäminen ja heidän esteensä näkeminen on helppoa ja yhteiseen hyvään pyrkiminen vie omista haluista lopulta voiton. Avoimuus myös omissa kipeissä kohdissa vie eteenpäin ja yhteisön sisällä luottamus muihin vahvistuu myös sen kautta, sillä niin jokainen oppii näkemään, että olemme samanlaisia kipuinemme ja heikkouksinemme. Ja lopulta voimme päästä niistä eroon ja luottamus Valoon ja muihin ihmisiin löytää meissä pysyvän kodin.

Tämän perusharjoituksen, vahvan pohjan lisäksi arkeen kuuluvat yksityiset ja yhteiset hiljentymiset, jotka tähtäävät oman Itsen yhteyteen ja sisäisen ohjauksen kuulemiseen. Mieli on rauhoitettava, jotta se olisi mahdollista ja sitä varten hiljentymisharjoitus tuo yhden palasen kohti henkistä päämäärää.

Mahdollisimman puhdas kasvisruoka tukee myös samaa päämäärää. Yhteiset ruokailuhetket lisäävät perheeksi kasvamista, johon myös tähtäämme. Me yritämme omalla esimerkillämme näyttää kuin uutta, rajoja rikkovaa perhemallia. Emme tietenkään hylkää omia läheisiämme, jotka eivät jaa tätä arkeamme samalla tavalla, vaan muistamme sen, että kaikki ovat tärkeitä ja rakkaita heidän itsensä tähden, ei sen tähden, miten ovat valinneet kokevansa elämää.

Kun elää mahdollisimman puhtaasti, niin ajatuksen, puheen, tunteen ja lopulta käytöksen tasolla, voi saavuttaa onnea, joka ei ole kiinni ulkoisesta, vaan sisäisestä Valosta ja sen tuomasta varmuudesta. Näkökyky laajenee ja myötätunto muita kohtaan syvenee. Se ei aina tarkoita perinteisiä käytösmalleja, vaan se kurkottaa sielun suunnitelman tasolle, kun on hetki auttaa ja palvella muita. Palvelemisen ajatus on vielä yksi kultainen lankamme, jota kukin seuraavat oman kykynsä ja ymmärryksensä mukaan. Mutta tässäkin päämäärä on meillä kaikilla sama. Me tahdomme palvella ihmisiä hyvässä ja auttaa muitakin kohti omaa Itseään.

Tällainen polku ei ole välttämättä helppo polku, sillä yhteisössä asuminen takaa sen, että kasvun paikkoja tulee eteen oikeastaan joka viikko. Mutta jos suhtautuu niihin henkisellä ymmärryksellä, tämä voi olla nopeampi polku kuin yksin kulkien, sillä mitä enemmän peilejä, sitä varmemmin pääsee itsensä äärelle ja siihen työhön, joka vie kohti Valoa.

Tässä ajassa yhteisömme Taalintehtaalla käsittää lähes kolmekymmentä henkilöä, kolmessa eri talossa, mutta onneksi melko lähekkäin. Tapaamme yhdessä ainakin kolme kertaa viikossa, jolloin meillä on yhteinen hiljentyminen täällä päätalossamme, Portaluxiassa. Yritämme muutenkin elää yli talojen rajojen ja olla kanssakäymisissä toistemme kanssa mahdollisimman paljon. Tulijoita yhteisöön olisi lisääkin, mutta tilat eivät enää anna myöten. Ohjauksemme onkin nyt sisämaahan päin, kohti maaseutua ja omavaraisuuteen pyrkiminen on yksi tärkeä päämäärä. Myös rauha ja vieläkin suurempi yhteisöllisyys ja toivomme myös, että silloin voimme ottaa mukaan vielä ne, jotka samaan suuntaan kanssamme tahtovat kasvaa. Talomme ovat nyt myynnissä ja uutta, suurempaa paikkaa tähyillään. Tämä paikka on ollut tarpeellinen ja hyvä, palvellut hyvin tässä tarkoituksessaan. Nyt on kuitenkin uuden aika, milloin se sitten koittaakaan!

Minun tehtäväni on olla kuin tämän yhteisön äiti. Arjessa minulla on omat työni, tulkintani ja kirjalliset työni sekä auttamistyö Patrickin kanssa, mutta usein istun alas milloin kenenkin seuraan ja kuuntelen, tuen ja annan neuvoja, joita varsinkin nuoremmat yhteisön jäsenet kaipaavat. Patrick tekee sitä samaa, hän on meidän kaikkien suuri tuki ja kuuntelija ja myös hauskuuttaja, silloin kun olemme kotona.

Me olemme matkustaneet P:n kanssa paljon viimeisinä vuosina, ainakin ennen koronaa. Se kuuluu meidän palvelun kuvaamme. Me menemme sinne, mihin Auttajat meitä ohjaavat, kyselemättä, vain Valoon luottaen. Koenkin, että elämäni on ollut viimeiset vuodet paitsi kiireisiä, myös niin suuren siunauksen täyttämiä, etten koskaan voinut sellaista edes kuvitella. Oma henkilökohtainen työni on kantanut hedelmää, mutta valmis toki en ole, lähimainkaan. Olen kuitenkin hyvin kiitollinen tälle metodille ja Patrickille, että olen monessa muuttunut ja olen myös hiukan parempi ihminen kuin kymmenen vuotta sitten. Viisaus on syventynyt, näköalat ovat laajentuneet ja se totuus, jota itsessäni olen kantanut, on saanut vihdoin ilmenemisensä arjessa. Saan palvella ja käyttää lahjojani muiden hyväksi joka päivä, missä sitten kuljemmekin. Kehitys jatkuu, mutta päämäärä on joka päivä sama: kohti Valoa, totuudessa ja nöyryydessä. Kun me olemme poissa, voimme huoletta jättää kotimme muiden huomaan ja palata hiljalleen arkeen muiden kanssa.

Lämpimiä ajatuksia teille kaikille, kiitos että jaksatte etsiä, tutkia ja kehittää itseänne. Toivon, että blogini tukevat teitä, auttavat jaksamaan ja uskomaan omaan polkuunne.