Vihdoinkin talvi ja Valo

Lauantai 14.12.2024 klo 14.26 -Eija Kuukari

Valkeutta, valoa ja ihanaa kimallusta! Lopultakin olemme siinä kohtaa, missä talven kuuluu ollakin. Viime päivät on taivas antanut meille runsaasti kaunista, tiivistynyttä informaatiota lumen muodossa. Sillä sanotaanhan niin, että vesi planeetallamme tallentaa olemassaolevan informaation, jota kollektiiviseen kenttään on luotu. Mitä voimme tästä sitten ajatella, päätellä ja kenties hyötyä ja mistä informaatiosta on kysymys?

Ajatuksella ja tunteellakin luominen on monille etsijöille vanha tuttu asia, mutta itse mietin monesti, mitä siitä oikeastaan lopulta ymmärrämme, miten sitä voisimme käyttää, jotta maailmamme hyötyisi tuosta suurenmoisesta mahdollisuudesta luoda. Positiivisten ajatusten ja yleensäkin positiivisuuden esiin nostaminen on jo vuosikymmenet ollut esillä ja se lienee hyvin tärkeä osa muutosta, johon kollektiivisesti pyrimme. Moni meistä on ollut mukana rituaaleissa, jossa vettä on siunattu, siihen on yhdistetty rakkauden ajatusta ja hyvän tahdon sanomaakin. Vettä on myös tutkittu ja havaittu, miten sen rakenne muuttuu esimerkiksi musiikin värähtelyn myötä. Yksi musiikki rikkoo veden kauniin kristallirakenteen ja toinen musiikki parantaa rakenteen ja saa sen muuttumaan pyhiin muotoihin. 

Entäpä sitten lumi? Mikä on lumen henkinen merkitys tai mikä sen kuuluisi olla meille siunatuille, jotka sen saamme joka vuosi kokea ja nähdä. Tämä huikaiseva valkeus, joka meidät ympäröi tähän vuodenaikaan, miten me osaisimme vastaanottaa sen pyhästi ja kiitollisuudella sekä tehdä oman osamme, jotta sen siunaus voisi keväällä levitä runsaana  kaikkialle, ympäri maapalloa. Näen ihanan mahdollisuuden, ihanan kuva, jossa yhdessä luomme lumeen sanomaa, joka on sisältää Valon leviämisen. (Pohjolasta käsin)

Kuulen välillä sanottavan, että minua tai ajatuksiani ei ymmärrä kukaan. Pohdintoni ovat liian.. jotain.. näen kaikessa jotain, mitä niissä ei ehkä olekaan.. Tätäkin olen saanut vuosikymmenet pohtia. Mikä on minun osani tässä suuressa kokonaisuudessa, miksi koen, että minulla on sanottavaa, joka tahtoo tulla jaetuksi, tahtoo esille, jotta olemiseni täällä konkreettisella tasolla tulisi tätytettyä. Kun kirjoitan, kuulen sanat kuin kauniina sävelenä itsessäni. Kuulen virran, jossa sanat kulkevat kohti käsiäni ja tätä konetta, joka tuo sen esille. Kone on tätä aikaa ja sen siunaus on siinä, että tämän kautta sanat lähtevät elämään nopeasti ja ne tavoittavat monia muutamassa minuutissa. 

Koen, että tehtäväni on sanoittaa virtaa, jota sisälläni katselen ja kuuntelen. Virtaa, joka kulkee maan päälle galaksimme sävelillä. Sillä jossain on sävelten lähde, joka ei liity aikaan, ei muotoon, eikä maan päällisiin tapahtumiin taikka toiveisiin ja ajatuksiin. Mutta silti me olemme osa tuota ikuista virtaa. Me olemme siinä virrassa mukana joka hetki, jokainen meistä. Sen kuuleminen on osa henkistä avautumista ja siinä on minun työni. 

Sanat, joita nytkin vastaanotan, ovat tarkoitetut tänne muodon maailmaan, jossa meistä jokainen on kehittymässä, tulemassa pyhäksi itsekseen. Joku elämä, joku muoto tavoittaa sen, mitä todellinen Itse on. Tässä ajassa, missä nyt tällä tasolla elämme, on fyysisessä muodossa, kehoissa, niin paljon sieluja, jotka odottavat ja etsivät oman Itsen saavuttamista, sillä se on kirjoitettu kunkin omaan suunnitelmaan. Galaximme sävelet ovat osa suurta suunnitelmaa ja niiden tehtävä on tuoda meille herätys, tuoda sävel, joka saa meidät muistamaan oman todellisen Itsemme. Ja sitä kautta tehtävämme. Minun herätykseni tapahtui voimallisesti muutamankin kerran. Heräsin uusille tasoille, heräsin kuuntelemaan ja tunnistamaan.

90-luvulla virta toi yhden suuren herätyksen ja monta pientä herätystä, jotka saivat muistamaan oman alkuperäni, oman tähtirakenteeni. 2000-luvun alkupuolen kosmiset virrat toivat minun ainoan fyysisen opettajani, jota viisi vuotta seurasin. Silloin virrat laajensivat kykyäni nähdä, ajatella ja ymmärtää ihmistä ja hänen merkitystään tässä kokonaisuudessa aivan uudella tavalla ja tasolla. Se aika myös avasi mentaaliset energiani sinne, missä sanoja ei ole, vaan pelkkä tieto. Tuo taso ei ole sellainen, mitä voisimme yleisesti sanoittaa, sillä se on minun Itseni yhteys sinne, missä kotini on. Tätä yhteyttä on ylläpidettävä ja saankin usein muistutuksia siitä, että ”paketit” odottavat noutajaansa. 

Olen nyt noin puoli vuotta hoitanut itseäni fyysisesti parempaan kuntoon. Euroopan matkan jälkeinen romahdus toi minut työstettävien asioiden äärelle. Tärkein tässä kohtaa on ollut suhde sieluni asuinsijaan. Oppiläksyjäni olen nyt katsonut syvältä ja uusi suuntani alkaa hahmottua. Se on suunta, jossa vieläkin enemmän toteutan sitä polkua, joka minulle on tähän elämään annettu, korkeamman ohjauksen mukaisesti. Olen myös saanut vakavan ohjeen seurata kosmista virtaa tarkemmin ja tuoda sitä maan päälle. Se on yksi osa suunnitelmaani, mutta on paljon muutakin, miten minua on näinä viime kuukausina ohjeistettu. Mutta kaikki, mitä annettu on, tähtää kokonaisuuden hyödyttämiseen minun maallisen olomuotoni kautta. Se ei suinkaan sulje pois kehoa eikä varsinkaan sitä, miten pysyn kehossa terveenä, hyvinvoivana ja iloa kantavana. 

Tuo opettajani sanoi kauan sitten, että olen valinnut erikoisen polun tähän elämään, sillä aion kulkea taivaallisia rappusia alaspäin ihan fyysiselle tasolla saakka ja sitten nousta takaisin. Tämä oli metafora, jonka heti ymmärsin, sillä minussa on koko elämäni, lähes aina tiedostamatta, ollut kyvyttömyys käsittää ihmistä, käsittää elämän maallista olomuotoa. Olen ollut häirikkö, vihannut vahvasti koko maailmaa ja sitä, mitä en ole koskaan ymmärtänyt; Mitä järkeä tässä kaikessa on? Mehän olemme menossa väärään suuntaan!! Olen ollut ylpeä, uhmakas vastaväittäjä ja syrjään vetäytynyt itseni syyttäjä. Yksi iso kysymykseni onkin aina ollut se, miten tulla toimeen tässä fyysisessä maailmassa, yhteydessä muihin ihmisiin. Kymmenen vuotta yhteisöelämää on opettanut niin paljon, etten mitenkään muuten olisi voinut niitä muulla elämisen tavalla oppia. Olen oppinut ihmisistä, heidän tunteistaan, käytöksestään, tiedostamattomista ristiriidoista, joita energiataso ja sanat kertovat jne.. Mutta ennen kaikkea olen oppinut itsestäni ja siitä, miten itse toimin, miten muihin vaikutan. Hyväksyminen, myös pimeyden, on ollut kaiken paranemisen alku. 

Tässä kohtaa kehityspolkuani voin sanoa, että olen löytänyt entistä suuremman rauhan sen kanssa, mitä olen. Tarve olla muiden kanssa, samanlaisena, hyväksyttynä, nosti vahvasti päätään, kun olin elänyt viitisen vuotta yhteisöelämää. Se tarve, toive, oli minulle hyvin kipeä, monella tapaa niin yksinäisenä eletyn elämäni seurauksena. Halusin vihdoin kuulua jonnekin, ihmisten joukossa. Mutta ei, eihän se mene niin, että tuollaiset omat toiveet toteutuvat, varsinkin koska olen aina rukoillut, että Jumalan tahto toteutuu, jotta kehittyisin ja tekisin sen mukaiset tarvittavat muutokset sitten konkreettisessa maailmassa. Nyt olen seissyt alimmilla rappusilla kohta kaksi vuotta ja vihdoin olen ottanut ensimmäiset kiipeämisen askeleeni kohti sitä kohtaa, jossa tähän elämään synnyin. Ja koen, että olen vihdoin taas innostunut itsestäni, omasta suunnastani.

Lumi. Se ajatus, millä tämän blogini aloitin. Emmekö me täällä lumen ympäröimänä voisi yhdistyä hengessä, eetterissä ja valuttaa kauniit, kiitolliset, ilon täyttämät ajatuksemme tietoisesti lumeen, jotta se kerran vedeksi muututtuaan voisi viedä toivon sanomaa sinne, minne se aikojen päästä jälleen laskeutuu. Emmekö me voisi seistä kinosten keskellä, yhdessä, ja kiittää Jumalaa, tuota luovaa Lähdettä, että saamme kehojemme kautta palvella ja tuoda lohdutusta, luottamusta, iloa jo toivoa maan päälle. Kukin tavallamme, omilla sanoillamme, joita saamme virrasta vastaanottaa. Jospa tekisimme sen joka päivä, aina kun lumen keskellä kuljemme, avaten kämmenchakramme ja tietoista työtä niiden kautta tehden: Sydämeen keskittyneenä, kämmenet alaspäin avoimia, ja kiitolliset sanat kokonaisuuden hyödyksi ideana joka käsistämme lumeen valuu.

Mikä helppo ja ihana tehtävä!

Jonain hetkenä me kaikki kenties huomaamme, että kaupungilla kulkiessamme meitä ihmisiä yhdistävät avoimet kämmenet ja sydämet, kun hyvä tahto on levinnyt ja kasvanut. Sekin on meille merkkinä siitä, että vahva muutos koko globaalin ihmiskunnan hyväksi on vahvistunut täällä Pohjolassa, valkoisen Valon maassa. 

Sama veden viestin teema nousee nyt talvipäivänseisaukseen. Suomessa tuo hetki on 21.12. (33 mestarin luku) klo 11.20 ja uuden jakson alkamisen teemalla. Monta erityistä astrologistakin tapahtumaa on johdattanut tämän vuoden lopun seisaukseen. Kaikki tukevat uutta aikakauden alkua, korkeampia ajatuksia ja konkreettista tasoa korkeammalle katsomista.Ja kuitenkin yhdistymistä lähimmäisen rakkauden konkreettisella tasolla. Se vaatii meitä uskomaan! Ensinnäkin itseemme ja toisiimme, mutta myös suureen suunnitelmaan, joka etenee, ilmenevistä maan päällisistä tapahtumista huolimatta.

Suuri toiveeni on, että yhdistymme tällä kertaa myös fyysisesti ja teemme yhteisen lumipalveluksen koko ihmiskunnan hyväksi. Olet tervetullut Suonenjoelle mukaan tähän joulun hengen mukaiseen tapahtumaan. Voit yöpyä vierastalossamme taikka jonkin jäsenemme kotona. Tarjoamme kaikille osallistujille joulupuuron ja teetä/kahvia. Minulle voit ilmoittautua vaikka viestillä, s-postilla tai soittamalla.

Yhdessä ihmiskunnan hyväksi toimien siunataan aikomuksemme tuhansin kerroin. Kasvakoon Valon sanoma lumeen viritetyn viestin kautta ympäri maailman. Ja vahvistukoon se suunnattomaksi pohjoisten päivien pidentyessä kohti kesäpäivänseisausta. 

Kiitos, kiitos, kiitos.